Internet-palveluntarjoaja (ISP) on yritys, joka yhdistää teidät internetiin, selvittää verkkotunnuksia, reitittää internet-tietoliikennettä ja vastaa internetin mahdollistavan verkkoinfrastruktuurin ylläpidon tukemisesta.
Termi kattaa myös mobiilioperaattorit (matkapuhelinoperaattorit), jotka tarjoavat mobiilia internet-yhteyttä langattomien soluverkkojen(uusi ikkuna) kautta. Internet-palveluntarjoajat tarjoavat usein myös muita palveluita, kuten sähköpostipalveluita, verkkotunnusten rekisteröintiä, web-hostingia ja median suoratoistoa. Tämä ei kuitenkaan ole niiden ydintoiminto.
Internet-palveluntarjoajia on monenlaisia, -muotoisia ja -kokoisia. Vaikka markkinoita hallitsevat yleensä suuret yritykset, jotka ovat usein kansainvälisten brändien omistuksessa, on olemassa myös runsaasti pieniä paikallisia internet-palveluntarjoajia ja osuuskuntia(uusi ikkuna), jotka palvelevat yhteisöjensä internet-tarpeita (vaikka nämä usein viime kädessä vuokraavat internet-yhteytensä suuremmilta internet-palveluntarjoajilta).
Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä internet-palveluntarjoajat ovat ja miten ne toimivat, ja keskitymme sitten internet-palveluntarjoajien kiistanalaisempiin puoliin.
- Miten internetin nopeutta mitataan?
- Kuinka nopea internet-yhteyteni tulisi olla?
- Internet-yhteystyypit
- Onko internet-palveluntarjoaja (ISP) sama asia kuin Wi-Fi-palveluntarjoaja?
- Internet-palveluntarjoajat ja yksityisyys
- Internet-palveluntarjoajat ja valtion valvonta
- Internet-palveluntarjoajat ja sensuuri
- Internet-palveluntarjoajat ja verkkoneutraliteetti
- Internet-palveluntarjoajat ja mainonta
- Kuka on internet-palveluntarjoajani?
- VPN-palvelut ja internet-palveluntarjoajat
Miten internetin nopeutta mitataan?
Internetin nopeus mitataan yleensä megabitteinä sekunnissa (Mbps). Yksi megabitti on 1 024 kilobittiä, joten 1 Mbps:n nopeus vastaa noin 1 000 kilobittiä sekunnissa (Kbps). Vastaavasti 1 gigabitti sekunnissa (Gbps) vastaa noin 1 000 Mbps:ää.
Laajakaista on termi, jolla kuvataan aina käytettävissä olevaa nopeaa internet-yhteyttä. Yhdysvaltain liittovaltion viestintäkomissio (FCC) määrittelee laajakaistan tällä hetkellä aina käytettävissä olevaksi yhteydeksi, joka tarjoaa 25 Mbps:n latausnopeuden ja 3 Mbps:n lähetysnopeuden. Maailmanlaajuinen keskiarvo(uusi ikkuna) on kuitenkin 76 Mbps latauksessa ja 33 Mbps lähetyksessä kiinteässä laajakaistassa, sekä 38 Mbps latauksessa ja 10 Mbps lähetyksessä mobiililaajakaistassa.
Latausnopeus mittaa laitteeseen vastaanotettavaa tietoa, kun taas lähetysnopeus mittaa laitteesta lähtevää tietoa. Latausnopeus on useimmille yksityisille internet-käyttäjille tärkeämpi kuin lähetysnopeus, minkä vuoksi useimmat kotitalouksien internet-palveluntarjoajat asettavat sen etusijalle.
Kuinka nopea internet-yhteyteni tulisi olla?
Se, kuinka suurta internet-nopeutta tarvitsette internet-palveluntarjoajaltanne, riippuu siitä, mitä haluatte internetissä tehdä. Seuraavat luvut ovat hyvä ohjenuora(uusi ikkuna), mutta ottakaa huomioon, että ne lasketaan yhteen jokaisen internet-yhteyttä käyttävän henkilön kohdalla.
Jos siis asutte neljän hengen taloudessa, jossa jokainen suoratoistaa säännöllisesti 4K-videota samanaikaisesti, teidän tulisi harkita vähintään 100 Mbps:n paketin hankkimista internet-palveluntarjoajaltanne.
- Yleinen selaus: 1 Mbps
- Standardipiirtoisen (SD) videon suoratoisto: 3 – 4 Mbps
- Teräväpiirtovideon (HD) suoratoisto: 5 – 8 Mbps
- Ultra HD 4K -videon suoratoisto: 25 Mbps
- Tavallinen kahdenvälinen videopuhelu: 1 Mbps
- Kahdenvälinen HD-videopuhelu: 1,5 Mbps
- HD-videoneuvottelut: 6 Mbps
- Pelikonsolin yhdistäminen internetiin: 3 Mbps
- Verkkomoninpeli: 4 Mbps
Internet-yhteystyypit
Internet-palveluntarjoajat voivat yhdistää laitteenne internetiin useilla eri tavoilla.
Digitaalinen tilaajaliittymä (DSL)
DSL-internet-palveluntarjoajat käyttävät kuparisia puhelinjohtoja, joita on jo valmiiksi useimmissa kodeissa ja toimistoissa.
Kotitalouksien DSL-yhteydet käyttävät yleensä epäsymmetristä digitaalista tilaajaliittymätekniikkaa(uusi ikkuna) (ADSL), kun taas useimmat yritysten yhteydet käyttävät symmetristä digitaalista tilaajaliittymää (SDSL). ADSL tarjoaa suuremman latausnopeuden kuin lähetysnopeuden, kun taas SDSL tarjoaa saman kaistanleveyden molempiin suuntiin.
Monissa maissa, mukaan lukien suuressa osassa Eurooppaa, DSL on yleisin internet-yhteystyyppi. Kuluttajien DSL-yhteydet tarjoavat tyypillisesti latausnopeuksia 256 Kbps:stä yli 100 Mbps:iin, vaikka jopa 940 Mbps:n nopeudet ovat teoriassa mahdollisia palvelutasolla.
Kaapeli
Kaapeli-internet-palveluntarjoajat käyttävät samaa koaksiaalikaapelia, jota käytettiin aiemmin vain kaapelitelevision välittämiseen. Ei os sattumaa, että monista kaapelitelevisiopalveluista on tullut internet-palveluntarjoajia, jotka tarjoavat internet-yhteyttä kaapeli-tv-liittymänsä ohella olemassa olevaa infrastruktuuriaan hyödyntäen.
Kaapeli-internet on suosittu maissa, joissa kaapelitelevision levinneisyys on suuri (kuten Yhdysvalloissa). Se tarjoaa erittäin tehokkaan tavan siirtää tietoa ja voi tarjota latausnopeuksia 60 Mbps:stä aina 2 Gbps:iin asti.
Valokuitu
Valokuituinternet toimitetaan kiinteistöönne valokuitukaapeleilla (lasisäikeillä, jotka voivat teoriassa siirtää tietoa valonnopeudella). Toisin kuin DSL:n ja kaapelin kohdalla, valmista kuituinfrastruktuuria ei ole hyödynnettävissä, joten internet-yritysten on asennettava uusia valokuitukaapeleita laajentaakseen verkkojaan.
Noin 39 %:lla Yhdysvaltain väestöstä on pääsy valokuituinternetiin, mutta luvut ovat paljon korkeampia osassa Aasiaa ja Eurooppaa. Valokuituinternetin latausnopeudet vaihtelevat noin 20 Mbps:stä 2 Gbps:iin.
Mobiiliyhteys
Mobiilioperaattorit välittävät internet-yhteyden puhelimeenne radiotaajuuksien avulla tukiasemalähetinvastaanottimien (joita kutsutaan usein matkapuhelinmastoiksi) kautta.
Kunkin tällaisen maston palvelema maa-alue on usein kuusikulmainen, ja sitä kutsutaan soluksi. Useat eri mobiiliverkko-operaattoreiden mastot voivat kattaa ja usein kattavatkin samat solut. Matkapuhelinmastot yhdistyvät toisiinsa sekä puhelinkeskuksiin, luoden monimutkaisen verkon, joka tarjoaa laajimman kattavuuden matkapuhelimen käyttäjille.
Internet-tietoa siirretään matkapuhelinmastojen ja mobiililaitteidenne välillä eri radiotaajuuksilla. Tähän käytettävä tekniikka on kehittynyt sukupolvien myötä alkaen 1G:stä. Tällä hetkellä 3G- ja 4G-verkkoja käytetään edelleen laajalti, mutta 5G on uusin standardi ja sitä on yhä enemmän saatavilla (erityisesti kaupunkiympäristöissä).
Mobiiliverkot, jotka käyttävät edelleen 4G:tä, tukeutuvat alle 6 GHz:n radiotaajuuksiin, kun taas 5G-verkot käyttävät paljon korkeampia taajuuksia 30–300 GHz:n alueella. Nämä taajuudet mahdollistavat suuremman kaistanleveyden ja suunnatummat signaalit, mikä vähentää häiriöitä.
Tämän ansiosta 5G-verkot voivat tarjota 50 Mbps:n ja 1 Gbps:n välisiä nopeuksia, mikä tarkoittaa, että ne voivat mahdollisesti korvata perinteisempiä langallisia verkkoja, kuten DSL-yhteyksiä, kaapelia ja valokuitua.
Satelliitti
Satelliitti-internet on langatonta internetiä, jota lähetetään Maata kiertäviltä satelliiteilta. Perinteisemmät satelliitti-internet-järjestelmät käyttävät tähän geostationaarisia satelliitteja, mutta uuden sukupolven satelliitti-internet, jota edustaa Elon Muskin Starlink(uusi ikkuna), käyttää sen sijaan satelliitti-internet-konstellaatioita (uusi ikkuna).
Koska datan on kuljettava avaruuteen ja takaisin, satelliittiyhteyksien viive voi olla erittäin suuri. Lisäksi sää ja palvelua samanaikaisesti käyttävien ihmisten määrä voivat vaikuttaa haitallisesti yhteysnopeuksiin. Myös datakatot ovat yleisiä.
Satelliitit ovat kuitenkin usein ainoa käytettävissä oleva internet-palvelu monille syrjäisillä maaseutualueilla asuville ihmisille. Siksi satelliittipalvelu on yleisempää Yhdysvaltojen ja Kanadan kaltaisissa paikoissa (joissa se on lähes kaikkien saatavilla) kuin tiheään asutussa Euroopassa. Satelliitti-internet voi tarjota 12–100 Mbps:n latausnopeuksia.
Puhelinverkkoyhteys
1990-luvulla puhelinverkkoyhteys avasi verkkomaailman kotikuluttajille ensimmäistä kertaa. Toisin kuin laajakaista, puhelinverkkoyhteys ei ole aina päällä – yhteys muodostetaan palvelunumeroon lankapuhelinlinjan kautta. Yhteyden ollessa muodostettuna puhelinlinjaa ei voi käyttää.
Vain 56 kbps:n enimmäisnopeudellaan puhelinverkkoyhteys on lähes vanhentunut. Vuonna 2019 kuitenkin noin 2 % Yhdysvaltojen asukkaista käytti edelleen puhelinverkkoyhteyttä sen edullisuuden ja syrjäisten maaseutualueiden vaihtoehtojen puutteen vuoksi.
Onko internet-palveluntarjoaja (ISP) sama asia kuin Wi-Fi-palveluntarjoaja?
Ei, mutta se voi hämmentää. Wi-Fi on tekniikka, joka toimittaa langattoman internetin laitteisiinne 2,4 GHz:n, 5 GHz:n ja nykyään myös 6 GHz:n radiotaajuuksilla. Nämä radiotaajuudet voivat siirtää dataa vain lyhyillä etäisyyksillä (150 jalkaa / 45 metriä 2,4 GHz:n verkoissa, 75 jalkaa / 23 metriä 5 GHz:n verkoissa ja 50 jalkaa / 15 metriä 6 GHz:n verkoissa).
Nämä etäisyydet voivat olla vieläkin lyhyempiä, jos signaalin on kuljettava esteiden, kuten seinien ja ovien, läpi.
Tämä Wi-Fi-signaali lähetetään reitittimestänne. Internet-palveluntarjoajat toimittavat asiakkailleen usein yhdistetyn modeemin (internet-yhteyden muodostamiseen tarvittava laite) ja Wi-Fi-reitittimen, mikä aiheuttaa väärinkäsityksen siitä, että internet-palveluntarjoajat ja Wi-Fi-palveluntarjoajat ovat sama asia.
Voitte kuitenkin käyttää ulkopuolisen tahon reititintä. Jos valitsette oman reitittimenne, internet-palveluntarjoajanne toimittaa silti internetin kotiinne, mutta valitsemanne reititin lähettää Wi-Fi-signaalin, joka jakaa internetin Wi-Fi-yhteensopiviin laitteisiinne.
Termiä ”Wi-Fi-palveluntarjoaja” käytetäänkin asianmukaisimmin siitä organisaatiosta, joka tarjoaa Wi-Fi-signaalin, eikä internet-palveluntarjoajasta, joka tarjoaa internet-yhteyden Wi-Fi-palveluntarjoajalle. Kodin ulkopuolella tämä voi olla toimistonne, kahvila tai lentokentän odotustila.
Internet-palveluntarjoajat ja yksityisyys
Internet-palveluntarjoajanne tarjoaa internet-yhteytenne, mikä tarkoittaa, että se voi valvoa tietoliikennettänne. Jos vierailette verkkosivustolla, joka ei käytä HTTPS-protokollaa, internet-palveluntarjoajanne voi nähdä kaiken, mitä teette kyseisellä sivustolla – mukaan lukien yksittäiset verkkosivut, joilla vierailette, ja täyttämienne lomakkeiden sisällön (mukaan lukien maksutiedot).
Onneksi nykyään lähes kaikki verkkosivustot käyttävät HTTPS-suojausta. Internet-palveluntarjoajanne voi kuitenkin edelleen nähdä, millä verkkosivustoilla vierailette, vaikka se ei näkisikään, mitä teette niillä. Tämä on edelleen suuri yksityisyysriski. On esimerkiksi helppoa selvittää poliittinen suuntautumisenne, jos vierailette säännöllisesti sivustolla gop.com, parisuhdetilanteenne, jos käytätte Tinderiä, ja vapaa-ajan harrastuksenne, jos vierailette kalastustarvikkeita myyvillä verkkosivustoilla.
Sillä, että internet-palveluntarjoajat näkevät jokaisen vierailemanne verkkosivuston, on useita käyttötarkoituksia (joista yksikään ei ole hyväksi teille, asiakkaalle).
Internet-palveluntarjoajat ja valtion valvonta
Vaikka hallitusten on teknisesti mahdollista kytkeytyä suoraan kaapeliin, valokuituun tai DSL-yhteyksissä käytettäviin kuparisiin puhelinlinjoihin kohdennetun internet-valvonnan suorittamiseksi, massavalvonnassa on paljon helpompaa yksinkertaisesti vaatia internet-palveluntarjoajia pitämään lokeja asiakkaidensa toiminnasta. Useimmat internet-palveluntarjoajat ympäri maailmaa on laillisesti velvoitettu pitämään tällaisia lokeja.
Esimerkiksi EU:ssa lähes kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet vuoden 2006 tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin(uusi ikkuna) (DDR) osaksi kansallista lainsäädäntöään, mikä vaati internet-palveluntarjoajia tallentamaan asiakkaidensa selaustoimintoja lokeihin ja säilyttämään niitä vähintään 12 kuukauden ajan. Vaikka Euroopan unionin tuomioistuin totesi direktiivin pätemättömäksi vuonna 2014 perusoikeuksien perusteella, mikään EU-maa ei ole kumonnut lain kansallisia täytäntöönpanotoimia.
Intian hallitus on hiljattain säätänyt laajamittaisia uusia lakeja, jotka antavat sille lähes rajattomat valtuudet hyödyntää internet-palveluntarjoajia intialaisten internet-käyttäjien vakoilemiseksi reaaliajassa, ja Yhdistyneen kuningaskunnan Investigatory Powers Act 2016(uusi ikkuna) (eli ”Snoopers Charter”) velvoittaa internet-palveluntarjoajat säilyttämään asiakkaiden selaushistorioita 12 kuukauden ajan(uusi ikkuna).
Huolimatta siitä, ettei maassa ole pakollisia tietojen säilyttämistä koskevia lakeja, NSA:n ilmiantajan Edward Snowdenin julkaisemat todisteet osoittavat, että Yhdysvaltain hallitus lähettää internet-palveluntarjoajille massoittain kansallisia turvallisuuskirjeitä(uusi ikkuna) (NSL-kirjeitä), jotka velvoittavat ne tekemään yhteistyötä valtion massavalvontaohjelmissa. Ja koska näihin NSL-kirjeisiin liittyy poikkeuksetta ilmaisukieltoja(uusi ikkuna), julkista vastuuta tästä ei ole lainkaan.
Internet-palveluntarjoajat ja sensuuri
Useimpia internet-palveluntarjoajia ei kiinnosta, mitä teette internetissä, mutta yhdyskäytävänänne internetiin ne voivat päättää, millä verkkosivustoilla voitte vierailla ja millä ette. Tämä tarkoittaa, että repressiivisen hallituksen tarvitsee vain asettaa laillisia rajoituksia internet-palveluntarjoajilleen ja vaatia niitä estämään sisältöä, josta hallitus ei pidä poliittisista, sosiaalisista tai uskonnollisista syistä.
Internet-palveluntarjoajat ja verkon neutraalius
Verkon neutraalius on periaate, jonka mukaan kaikkea internetin tietoliikennettä on kohdeltava tasapuolisesti. Se tarkoittaa, ettei käyttäjän, sisällön, sivuston, alustan, sovelluksen, liitetyn laitteen tyypin tai viestintätilan perusteella syrjitä tai veloiteta eri tavalla.
Verkon neutraaliutta pidetään usein vapaan, oikeudenmukaisen ja avoimen internetin kulmakivenä, ja on epätodennäköistä, että internetistä olisi tullut nykyisen kaltainen maailmanlaajuinen voima ilman sitä. Useimmat internet-kuluttajat kannattavat verkon neutraaliutta, mutta monet internet-palveluntarjoajat pitävät sitä esteenä suurempien tulojen ansaitsemiselle.
Ilman hallituksenne asettamia tiukkoja verkon neutraaliussääntöjä internet-palveluntarjoajat voivat luoda kaksi- (tai useampi-) kaistaisen internetin, jossa täysi internet-yhteys on vain sellaisten saatavilla, joilla on varaa maksaa premium-hintaa, kun taas halvemmat tilaukset tarjoavat pääsyn vain kaapelitelevision kaltaisiin internet-palvelupaketteihin.
Ilman verkon neutraaliutta internet-palveluntarjoajat voivat myös syrjiä kilpailevien palveluiden tietoliikennettä (hidastaa sitä eli kuristaa sitä). Esimerkiksi vuonna 2014 Netflix teki Comcastin kanssa sopimuksen suoratoistopalvelunsa priorisoimisesta(uusi ikkuna) muiden edelle.
Lue lisää kaistanleveyden kuristamisesta
Verkon neutraalius on lailla suojattu(uusi ikkuna) kaikkialla Euroopassa, Japanissa, Etelä-Koreassa (lukuun ottamatta VoIP-liikennettä), Intiassa, Kanadassa ja monissa muissa maissa. Yhdysvalloissa liittovaltion viestintäkomissio (FCC) kumosi(uusi ikkuna) voimassa olleet verkon neutraaliussäännöt vuonna 2017, ja muualla maailmassa tällaisia sääntöjä ei ole koskaan ollutkaan.
Internet-palveluntarjoajat ja mainonta
Internet-palveluntarjoajanne tietää teistä valtavan paljon – jopa enemmän kuin Facebook tai Google, jotka ovat tehneet omaisuuksia seuraamalla jokaista liikettänne ja käyttämällä näitä tietoja erittäin kohdennettujen mainosten näyttämiseen selainikkunassanne. Tieto, jonka internet-palveluntarjoajanne tietää teistä, on uskomattoman arvokasta.
Useimmissa maissa internet-palveluntarjoajat eivät saa myydä asiakkaidensa tietoja. Yhdysvalloissa internet-palveluntarjoajat ovat kuitenkin saaneet myydä asiakastietoja ulkopuolisille tahoille(uusi ikkuna) vuodesta 2017 lähtien, jolloin kongressi hyväksyi päätöslauselman tämän käytännön kieltävien FCC:n yksityisyyssääntöjen poistamisesta.
Tuolloin suuret yhdysvaltalaiset internet-palveluntarjoajat, kuten AT&T, Comcast ja Verizon, sanoivat, että niiden asiakkaat voisivat kieltäytyä tietojen keräämisestä. Valitettavasti näillä internet-palveluntarjoajilla ei ole kovin hyvää mainetta käyttäjiensä yksityisyydensuojan kunnioittamisessa, ja T-Mobile, Sprint ja AT&T on kaikki saatu kiinni mobiiliasiakkaidensa selaushistorian myymisestä(uusi ikkuna).
Kuka on internet-palveluntarjoajani?
Jos ette ole varma siitä, kuka on internet-palveluntarjoajanne, käykää selaimellanne maksuttomassa suojatussa IP-skannerissamme(uusi ikkuna) ja etsikää kohta ISP Name.
VPN-yhteydet ja internet-palveluntarjoajat
Kun käytätte VPN:ää, laitteenne ja Proton VPN:n kaltaisen palveluntarjoajan ylläpitämän VPN-palvelimen välille muodostetaan salattu yhteys. Tämä estää internet-palveluntarjoajaanne tarkastelemasta tietojenne sisältöä.
VPN-palvelin käsittelee kaikki DNS-kyselynne ja toimii välikätenä laitteenne ja internetin välillä reitittäen tietonne oikeisiin määränpäihin. Tämä estää internet-palveluntarjoajaanne näkemästä, millä verkkosivustoilla vierailette internetissä.
Lue lisää siitä, miten VPN toimii
VPN:n käyttäminen estää internet-palveluntarjoajaanne näkemästä, mitä teette internetissä. Ja jos internet-palveluntarjoajanne ei näe toimintaanne verkossa, se ei voi luovuttaa näitä tietoja hallituksellenne, käyttää niitä kohdentaakseen teille mainoksia tai päättää kuristaa yhteyttänne.
VPN-palvelunne voi kuitenkin nyt nähdä kaiken, minkä internet-palveluntarjoajanne muuten näkisi. Toisin kuin internet-palveluntarjoajat, hyvämaineiset VPN-palvelut on kuitenkin suunniteltu suojaamaan yksityisyyttänne. Useimmilla niistä on tiukat ei lokeja -käytännöt, jotka estävät niitä säilyttämästä tietoja, jotka voisivat vaarantaa yksityisyytenne.
Lisäksi VPN-palvelut käyttävät jaettuja IP-osoitteita, mikä vaikeuttaa sen tunnistamista, kuka käytti IP-osoitetta tiettynä ajankohtana, ja (toisin kuin useimmat internet-palveluntarjoajat) yrittävät ainakin vastustaa oikeudellisia pyrkimyksiä vaarantaa yksityisyytenne.
Luotatte kuitenkin paljon VPN-palveluntarjoajaanne, joten on elintärkeää valita sellainen, joka on todella luotettava. Proton VPN:n loivat tutkijat, jotka tapasivat CERNissä. Kaikki sovelluksemme ovat avointa lähdekoodia, joten voitte tarkistaa koodin itse. Julkaisemme myös säännöllisiä ulkopuolisen tahon tekemiä tarkastuksia koodistamme, jotta voitte nähdä asiantuntijoiden arvioita.
Proton VPN:n kotipaikka on Sveitsi, jossa on eräät maailman tiukimmista yksityisyyslaeista. Emme ainoastaan jätä pitämättä lokeja, jotka voisivat vaarantaa yksityisyytenne, vaan meitä ei myöskään voida laillisesti velvoittaa aloittamaan lokitietojen keräämistä.
Proton VPN:ään luottavat toimittajat, aktivistit ja miljoonat tavalliset ihmiset ympäri maailmaa. Myös Yhdistyneet kansakunnat suosittelee Protonia, ja Euroopan komissio tukee sitä.
Loppuajatukset
Tarvitsette internet-palveluntarjoajaanne tarjoamaan internet-yhteytenne, mutta ette halua sen tietävän, mitä teette verkossa. Normaalisti internet-palveluntarjoajanne tietää lähes kaiken, mitä teette verkossa, ja monet niistä käyttävät tätä asemaa väärin (joko omaksi edukseen tai noudattaakseen valtion massavalvonta- ja sensuurivaatimuksia).
Hyvä VPN-palvelu (kuten Proton VPN) estää internet-palveluntarjoajaanne vakoilemasta toimintaanne internetissä ja suojaa muutoin yksityisyyttänne internetissä.
Lue lisää siitä, miten VPN estää teitä tulemasta seuratuksi, kun olette yhdistettynä
